Maaseutualueiden liikuntaryhmissä pidetään kuntoa yllä ja parannetaan maailmaa. Joensuun seudun kansalaisopiston kaukaisimmalle opetuspisteelle Tuupovaaran pitäjän Hoilolaan on Papinkadun opistotalolta lyhintä reittiä 77 kilometriä. Polvijärven Kinahmoon matkaa tulee 56 kilometriä. Lähdimme katsomaan, millaista harrastaminen on kaukana kuntakeskuksista.
Metsäisen taipaleen jälkeen putkahdetaan järvenrantaan ja mäen päällä olevalle Hoilolan evankelisluterilaiselle kirkolle. Pienessä seurakuntasalissa on alkamassa keskiviikkoillan kuntotreeni ja kehonhuolto. Ryhmäläiset ovat ajoissa paikalla ja nostavat salista pöydät kirkon puolelle.
Kahdeksasta osallistujasta paikalla on tällä kerralla kuusi. Käytössä ovat vuorotellen jumppakuminauhat ja kepit, eikä kovin pitkiä taukoja pidetä. Tottumattomalle tuntuu rankalta.
– Tämä onkin kuntotreeni, ryhmän opettaja Päivi Bäck muistuttaa, ja kaikki nauravat.
– Tästä tämä vain kiihtyy, Matti Mantsinen pelottelee ja Antero Salonen komppaa mukana.
– Tämä oli vasta alkulämmittely, Salonen sanoo.
Ryhmäläisistä lähes kaikki asuvat Hoilolassa tai ainakin lähiseudulla. Kylässä on vakituisia asukkaita noin 50, kesällä on vilkkaampaa. Suurin osa palveluista on karannut isompiin keskuksiin, kuten 20 kilometrin päähän Tuupovaaraan.
Oman kylän liikuntaryhmästä Hoilolassa ei olla valmiita luopumaan.
– Tämä on ennaltaehkäisevää, Ritva Mantsinen muistuttaa.
– Tämä on ihan huippuhyvä ryhmä ja opettaja on niin kannustava, Maarit Eskelinen kertoo.
”Täällä jaetaan ilot ja surut”
Ryhmän onni on innostunut ja opettamiseen sitoutunut Päivi Bäck. Ilomantsin Huhuksessa asuva Bäck ajaa keskiviikkoisin työpäivän jälkeen Hoilolaan. Hän on opettanut ryhmää kolme vuotta ja aikoo jatkaa.
– Tämä on ohjaajallekin ainutlaatuinen ryhmä. Täällä jaetaan ilot ja surut, Bäck kertoo.
Treenaamisen lisäksi ryhmässä on käynnissä levyraati, tai pikemminkin artistien tunnistuskilpailu. Musiikki on Bäckin valitsemaa uudehkoa suomalaista iskelmää ja ainakin tähän asti valinnat ovat kelvanneet ryhmäläisille hyvin.
Iskelmien ja treenin välissä salissa lentelevät vitsit.
– Ei oo tippa silmässä täällä oltu. Myö ei pystytä olemaan vakavia, Matti Mantsinen toteaa.
Ryhmä on muodostunut tiiviiksi myös kurssin ulkopuolella.
– Viime kesänä oltiin soutelemassa kirkkoveneellä ja varmaan tänäkin kesänä mennään. Polkupyöräreissukin on suunnitteilla, Bäck kertoo.
– Ja tanssi-iltoja, joku ryhmästä huikkaa.
Oppituntien jälkeen pöydät nostellaan takaisin paikalleen seurakuntasaliin. Päivi Bäckillä ei ole kiire lähteä, vaan jäämme vielä hetkeksi juttelemaan siitä, millaista opettajan arki on. Kun ryhmä puoli seitsemän maissa loppuu, Bäck ehtii usein kotiin vasta iltauutisille. Se ei opettajaa harmita. Pitkällä ajomatkalla on hyvää aikaa vaihtaa läheisten kanssa puhelimessa kuulumiset.
”Välillä pitää rääkätä itseään”
Seuraava liikunta-annos saadaan Polvijärven Kinahmossa. Yli 300 asukkaan kylässä voi liikkua ohjatusti kevyen kuntotreenin, pilateksen ja circuitin tahtiin. Circuit-ryhmä kokoontuu keskiviikkoiltaisin vanhan koulun liikuntasalissa.
Arja Lätti on paikalla jo hyvissä ajoin ennen ryhmän alkua.
– Tullaan Marjan (Tilli) kanssa jo puoli tuntia aikaisemmin, kun pitää maailmaa parantaa, Lätti nauraa.
Kun kaikki seitsemän kurssilaista ovat saapuneet paikalle, opettaja Sirpa Romppanen aloittaa tunnin tehokkaalla lämmittelyllä. Pian onkin todella lämmin.
– Välillä pitää rääkätä itseään ja siinä Sirpa on hyvä, Sinikka Lappalainen kertoo.
Sirpa Romppanen muistuttaa, ettei kenenkään silti tarvitse jännittää osallistumista.
– Jokainen saa olla sellainen kuin on, ja tehdä omilla vahvuuksillaan.
Seuraavaksi ryhmäläiset ottavat jumppamatot esille ja siirtyvät omille pisteilleen. Salissa soi energinen musiikki ja kuntopiirissä kierretään pisteeltä pisteelle. Jokaisella pisteellä on ohjekuva liikkeestä ja tarvittavat välineet. Välillä Romppanen vetää sykettä kohottavan osion. Hiki virtaa!
– Sirpa on aivan ihana. Tänne on kodikasta tulla, Arja Lätti sanoo.
– Sillä on erittäin tärkeä merkitys, ettei aina tarvii lähteä kirkonkylälle.
Sosiaalinen puoli on ryhmän toiminnassa tärkeää ja useimmat opiskelijat ovat olleet mukana vuosia. Välillä joku jää pois esimerkiksi sairastumisen vuoksi ja palaa sitten takaisin. Uusiakin liikkujia tulee silloin tällöin mukaan.
Eeva Karttunen asuu hieman kauempana Kinahmon kylältä.
– Kirkolle olisi lyhyempi matka, mutta nämä kinahmolaiset ovat mukavia ja lämpimiä, joten tänne on kiva tulla, hän nauraa.
– Ryhmässä on paljon mukavampaa jumpata. Kun meiltä terveysasemakin viedään, niin pidetään nyt ainakin kuntoa yllä.
Kerää ryhmä
Jutussa mainitut kurssit ovat saaneet alkunsa paikallisten asiakkaiden toiveesta ja aktiivisuudesta. Löytyykö sinun lähipiiristäsi porukka, jolla haluaisitte harrastaa tai opiskella yhdessä? Jakakaa ideanne ja tulkaa
harrastamaan kansalaisopistoon!
Juttu on julkaistu ensimmäisen kerran syksyn 2024 asiakaslehdessä.